lauantai 18. maaliskuuta 2017

Keväinen Lauantai-aamu

Tänään pakattiin miehen kanssa kuvauskamppeet jo heti aamusta messiin ja vietettiin pari tuntia läheisellä pellolla lintuja kuvaten :) Aivan mahtava kevätaamu!














perjantai 17. maaliskuuta 2017

Synkempää

Tälläviikolla on tullut poistuttua totaalisesti pois omalta mukavuusalueelta taiteiluiden parissa.

Tuttava tuossa mainitsi jokuaika sitten,että teoksissani on aina niin rauhallinen ja hyvä fiilis; no jotenkin alkoi tuntua,että hitsit,jospa kokeilisinkin  rohkeasti jotain ihan erilaista kuin aiemmin.

Ensimmäisenä syntyi tällainen Monsteri:


Ja nyt loppuviikosta omiin fiiliksiin perustuva kuva "Depressio" jolle laitan tällaisen kuvatekstin:

Tälläviikolla,kun tuli taiteiltua hiukan synkempää kuvaa;niin jatketaan samalla linjalla vielä toinenkin työ. Depressio tuntuu siltä kuin ois iso möykky matkassa mukana aina ja kaikkialla. Jos välillä tuntuukin paremmalta;niin depressio tarkkailee alati sopivaa hetkeä tarttua ihmiseen lonkeroillaan ja tiukasti otteessaan pitämiseen. Sillä on hyvin usein mukanaan myös,ei niin mukavia, kavereita kuten mm. ahdistus,itsetuhoisuus ja toivottomuus


 Digitaalista  arttia edelleen.

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Ja ei,kun lisää mömmöjä

Mä oon jotenkin ihmeissäni psykiatrin tarpeesta upottaa meikäläiseen koko maanisdepressiivisyyden lääkekirjo,joka lähestulkoon tekee meikäläisestä kokopäivä-zombin.

Näiden lääkkeiden voimalla pitäis esim. jaksaa ja pystyä tekemään töitä;mutta ,kun ei tahdo päästä edes sängystä ylös ,kun on niin tokkurainen olo,joka  haihtuu vasta myöhemmin päivällä ja taasen pitäis ottaa uus tokkurasatsi.

Sanotaan,että sairaudentunnottomuus on yksi tähän sairastuneiden oireista;mutta miksi hitossa tarvitaan mieltä tasaavaa lääkettä silloin,kun olen masennuksen syövereissä?
Kun oikeastaan tarvitsisin jonkuin ihme  boost-lääkkeen,joka saisi mut liikkeelle ja jaksamaan edes jotain muuta kuin perustoiminnot.

Ja sitten,kun näyttää taas siltä,että meikäläisellä alkaa mieli täyttyä liioista ideoista,päivät liiasta tekemisestä ja  kattokruunu roikkuu johto pitkänä siinä liikaa killumisesta;otettaisiin sitä "tasaavaa".

Mie en ymmärrä tai sitten olen liian sairas ymmärtääkseni :/

Toisalta mä aina toivon,että mulla ois tuo kattokruunussakillumisvaihe;ennemmin kuin kaamee depressio,vaikka sanovat,etä mania  tuohoaa aivoja... No siltikin...tunnen itseni ihan arvottomaksi jollen pysty siihen mitä odotetaan ja mitä itse itseltäni vaadin. Ja kivakierre on valmis :/

Tähän liitän kuvan tyttäreni ja hänen ystävänsä yhteistyössä tekemästä piirroksesta,joka jollain tapaa kosketti meikäläistä tähän aiheeseen liittyen.

http://julkkuli.deviantart.com/art/When-The-City-is-Asleep-551387915


lauantai 25. helmikuuta 2017

Uusimpia


Tässä on tullut viimeaikoina talvilomailtua ja sairaslomailtua. 
Olkapää on sanomassa sopimustaan irti,on kipeä jostain sieltä nivelen kohdilta ;en sitten tiedä miten asiaan vaikuttavat taannoiset syöpähoidot ja edelleenkin jatkuva Tamofen-lääkitys,joka mielestäni on eritoten vaikuttanut nivelteni kuntoon;kaikkien muiden ei niin  mukavien sivuvaikutusten lisäksi...
Nostaminen ei esim. tule kysymykseenkään; jo autolla ajaminen ja vaatteiden pukeminen tuottaa kipua.

No,jos jotain positiivista yrittää asiasta löytää,nin kyseessä on onneksi vasen olkapää,eikä toimintakäteni ja olen päässyt maalailemaan :)


Tässä pari viimepäivien tuotosta. 
Edelleenkin olen innostunut digipiirtämisestä Photoshopin sekä Wacomin piirtoalustan kera:


Sammakot Kesäkuun Yössä Pihalammellani


Suomuisten Vuorten Joutsenet






keskiviikko 22. helmikuuta 2017

WAU! Viisi sukupolvea

Upeaa päästä todistamaan ihan oman suvun puolesta viiden sukupolven yhteiskuvaa;ja vielä minun kamerani kautta.

Olen otettu,liikuttunut ja vaikuttunut <3



perjantai 17. helmikuuta 2017

Sovittelua

Meidän perhe on joutunut sellaiseen ikävään tilanteeseen,että koulussa on eräs nuori ladannut SnapChat-palveluun lapsestamme kuvan;ilman hänen lupaansa ja erittäin herjaavalla kuvatekstillä varustettuna.

Emme nähneet muuta vaihtoehtoa,neuvoteltuamme opettajan sekä rehtorin kanssa, tilanteeseen kuin tehdä asiasta Poliisille rikosilmoitus.
Sitä kautta asia siirtyi  sovitteluviranomaisille,kunnianloukkausnimikkeellä,koska asianomaiset ovat alaikäisiä rikosoikeudellisesti.

Ensiviikolla on tarkoitus kokoontua osapuolien kesken viranomaisten läsnäollessa sovittelemaan tapahtunutta.
En oikein saanut vastausta kysymykseeni siitä,että voimmeko asettaa jotakin vaatimuksia tapahtuneen seuraamuksista ja,jos niin millaisia nämä vaatimukset voivat olla...

Jos kyse olisi aikuisista ihmisistä saattaisi pahimmillaan  tekijälle iskeä vankeusrangaistus tai ainakin tuntuvat sakot,mutta mitenhän mahtanee asia edetä nuorien,seiskaluokkalaisten, ollessa kyseessä.
No,kaipa sekin tässä pian selvinnee.

Itse koen,että emme voi olla reagoimatta tällaiseen;johan siinä alkaisi lapsikin ihmettelemään vanhempiensa tärkeysjärjestystä ja välittämistä,jos antaisi asian vain olla .

Ja toimikoon sitten ainakin esimerkkinä kyseisestä  asiasta tietäville nuorille,että tällaisista jutuista ei pääse kuin koira veräjästä,vaan vastuu on omista teoistaan otettava.

Näin ikävän jutun pariin sopinee kuva tältäviikolta; harmaasta auringonlaskusta.


perjantai 10. helmikuuta 2017

Terapiaa tarjolla

Eilen kävimme lapsen kanssa tutustumassa Luvialla sijaitsevaan terapia -ja hyvinvointipalvelu Auroosaan.
Aivan ihananoloinen paikka;jossa puitteet maalaismaisemissa.
Vastaanottotilat kauniit ja kodinoloiset;ei ollenkaan laitosmaiset.
Tarjolla lapselle eläinavusteista terapiaa,josta hän oli hyvin innoissaan,vaikka kotoakin toki lemmikkejä löytyy.

 Vasta viime syksynä  olin valmis siihen,että lapselle tehdään erittäin vaativat tutkimukset diagnoosin saamiseksi;ja sekin jatko-opintoja ja muita tukitoimia ajatellen.
Ja ehkä myös hänelle itselleen tiedoksi aikuisikää varten.
Lapsi täyttää keväällä 14-vuotta ja diagnoosina Adhd,tarkkaavaisuushäiriö ilman ylivilkautta sekä Asperger.

Nyt pitää varata aika sosiaalihoitajalta,jotta saamme täytettyä hakemukset Kelaan,oikein sanankääntein varustettuna ja ilman,että pilkunpaikka on ihan väärässä kohdin...koska omasta pussista ei tällaista terapiaa ole tavisduunarilla varaa kustantaa ja onhan tässä verojakin tullut makseltua useampia vuosia,joten suotavaa ois,että hakemus hyväksytään "vakavana lääkinnällisenä tarpeena".

Lapselle olisi erittäin tärkeää saada kodinulkopuolisia kontakteja ja tottumista arkipäivän rutiinien muutoksiin ja hieman vastuunkantoa myös.

Toissapäivän Porin reissulta vielä muutama kuva eetteriin :) 

Hyvää viikonloppua !















keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Hautuumaalla

Eilen oli "pakko-odottelua" Porin suunnassa,kun lapsella alkoi Asperger-nuorten ryhmän kokoontumiset.Enkä viitsinyt lähteä ajelemaan edestakaisin kodin ja kaupungin väliä.


Mikäpä sen rattoisampi ajankulutuskohde kuin Porin Käppärän kaupunginosassa sijaitseva hautausmaa. 
Tosin kova pakkanen hieman laimensi kuvausintoa ja kuvausaikaa sormien kohmeennuttua ,mutta muutaman kuvan sentään sain aikaiseksi.








 





tiistai 7. helmikuuta 2017

Talvilomateos

Musta on iän karttuessa tullut jotenkin hirveän itsekäs ( joku vois lisätä tuohon perään vielä paska-sanan...) ja ehkä pikkuisen laiskakin; mukavuudenhalusta puhumattakaan.
Ajattelen noin lähinnä siksi,että tulee tehtyä pitkälti vain sellaisia asioita,joista itse pitää ja jotka kokee itselleen mielekkäiksi. 

Tämä näkyy sitten esim. kodin siisteydessä;koirankarvapallot saavat ihan rauhassa pesityä nurkkiin ja tiskikasat kertyvät. 
Ennenmuinoin ei tällaista olisi päässyt käymään,mutta nyt kudon vaikka sukkaa mielukkaammin;ehtiihän sitä myöhemminkin;ainakin viimeistään sitten,jos tietää jonkun olevan tulossa kyläilemään :D

Jos on kurja keli;niin koirat pääsevät kyllä tarpeilleen ulos,mutta omistaja kaivautuu mieluummin peiton alle lämmittelemään kuin lähtee jäätävään tuuleen ja tuiskuun palelluttamaan tai kastelemaan itseään.
Eivätkä otukset ole tuosta vielä ainakaan kovin seonneilta vaikuttaneet.

Tämän viikon vietän talvilomalla ja eilinen meni aamusta puoliyöhön maalaillessa. Hyvä,kun maltoin välillä ruokaa laitella. 
Kahjolta tuollainenkin silti vaikuttaa, varmasti monenkin mielestä.

Tämä Haloehevonen on piiretty digitaalisesti Wacomin piirtoalustaa ja Photoshopia käyttäen.






lauantai 4. helmikuuta 2017

Ympyrä sulkeutuu

Perheeseeni kuuluu kolme Labradorinnoutaja-narttua.
Vuosien varrella on meillä asustellut useampiakin rotuja; Staffeja,Bullmastiffi,Ranskanbulldoggi sekä Australiankarjakoira.

Bullmastiffi on mun lempparirotuni,mutta en ole uskaltautunut enää itselleni Bullmastiffia hankkimaan sen vuoksi,että suurimman osan elinikäodote niillä  on melkolailla lyhyt nykypäivänä. 5-7-vuotiaan koiranhan pitäisi olla juuri parhaimmassa iässään;eikä vielä haudassa tai hyvää vauhtia sinne menossa.

Ekat koiramme joskus 30 vuotta sitten olivat kaksi Labradorinnoutaja-urosta ja ne tuntuivat hyvin helpoilta ja simppeleiltä kavereilta,joten viime vuosina olemme taas palanneet  Labukoiden pariin;tosin narttuihin tälläkertaa.

Vanhin koiramme on "Tinka" Adventurer's Been Not Seen



 Keskimmäinen on "Lempi" Adventurer's Groovy Kind Of Love



Viimeisin tulokas onkin sitten vielä ihan vauva;vasta 3kk ikäinen.

"Sera" Adventurer's Open Your Heart To Me




On sitä vuosien varsilla tullut monesti ajateltua,että ei mitään koiria enää hommata;pallo jalassa kokoajan,suttaavat,karvastavat,narttujen juoksuajat saati sitten koirien pentuaika;pissaa ja kakkaa tulee tuutin täydeltä ja menee pitkä aika opettaa koira fiksuksi koirakansalaiseksi.

Mutta kummasti niitä aina vaan on talossa ollut ja varmasti tulee olemaankin siihen asti,kun itse vaan kykenee otuksista huolehtimaan.

Mikä sen mukavampaa kuin illalla oikaista sohvalle ja heti on kolme kaveria lämmittämässä ja läheisyyttä antamassa;ihan ilman eri pyyntöä :) >
Koskaan ei tarvitse tuntea oloaan yksinäiseksi.

Ja se riemu,kun tulet ulko-ovesta;vaikkapa vain roskapussin vientireissulta. 
Syvempää ja aidompaa kumppanuutta sekä  kiintymystä saa harvalta ihmisyksilöltä.

Australiankarjakoirani kohdalla,sain jopa nähdä ja kokea  koiralta tulevan uskollisuuden.kun minä olin sille sen elämän tärkein asia.
Se makasi  päiväkausia, minun sairastaessani vakavasti ja sairaalassa ollessani,  eteisessä ulko-oven edessä;välittämättä muun perheen toiminnasta ja odotti minua saapuvaksi.

Edesmennyt Australiankarjakoirani "Senna"


Mies harrastaa koirien kanssa pelastuskoiratoimintaa.
Mun itseni on hemmetin vaikea sitoutua johonkin noin aikaavievään ja sitovaan harrastukseen jo ihan kaks-suuntaiseni vuoksi ja siksikin,että mielelläni haluan tehdä muutakin kuin harrastaa vain ja ainoastaan koirien kanssa.

Lempin ja Seran kanssa tarkoitus aloitella näyttelyiden saralla tämän vuoden aikana;se ei onneksi ole ihan niin vaativaa kuin tuo pelastuskoiratoiminta.

Legendaarista

Mun viikonloppuun kuuluu oleellisesti musan kuuntelu ja katselu.

Pakko liittää tähän linkki kasari-suosikki A-Han Take On Me-videoon,kun se vaan oli silloin ja nytkin niin hienosti tehty <3


https://www.youtube.com/watch?v=djV11Xbc914

perjantai 3. helmikuuta 2017

Eka postaus

Eilen ja tänään olen tahinut kilpikonna-piirroksen parissa.
En niin millään meinannut saada tyydyttäviä värejä itse kilpikonniin,vaikka taustoihin olinkin tyytyväinen.

Kyllä tämä taiteen harrastaminen melkein käy työstä,joten illan vietinkin saunoen ja rentoutuen :)