lauantai 4. helmikuuta 2017

Ympyrä sulkeutuu

Perheeseeni kuuluu kolme Labradorinnoutaja-narttua.
Vuosien varrella on meillä asustellut useampiakin rotuja; Staffeja,Bullmastiffi,Ranskanbulldoggi sekä Australiankarjakoira.

Bullmastiffi on mun lempparirotuni,mutta en ole uskaltautunut enää itselleni Bullmastiffia hankkimaan sen vuoksi,että suurimman osan elinikäodote niillä  on melkolailla lyhyt nykypäivänä. 5-7-vuotiaan koiranhan pitäisi olla juuri parhaimmassa iässään;eikä vielä haudassa tai hyvää vauhtia sinne menossa.

Ekat koiramme joskus 30 vuotta sitten olivat kaksi Labradorinnoutaja-urosta ja ne tuntuivat hyvin helpoilta ja simppeleiltä kavereilta,joten viime vuosina olemme taas palanneet  Labukoiden pariin;tosin narttuihin tälläkertaa.

Vanhin koiramme on "Tinka" Adventurer's Been Not Seen



 Keskimmäinen on "Lempi" Adventurer's Groovy Kind Of Love



Viimeisin tulokas onkin sitten vielä ihan vauva;vasta 3kk ikäinen.

"Sera" Adventurer's Open Your Heart To Me




On sitä vuosien varsilla tullut monesti ajateltua,että ei mitään koiria enää hommata;pallo jalassa kokoajan,suttaavat,karvastavat,narttujen juoksuajat saati sitten koirien pentuaika;pissaa ja kakkaa tulee tuutin täydeltä ja menee pitkä aika opettaa koira fiksuksi koirakansalaiseksi.

Mutta kummasti niitä aina vaan on talossa ollut ja varmasti tulee olemaankin siihen asti,kun itse vaan kykenee otuksista huolehtimaan.

Mikä sen mukavampaa kuin illalla oikaista sohvalle ja heti on kolme kaveria lämmittämässä ja läheisyyttä antamassa;ihan ilman eri pyyntöä :) >
Koskaan ei tarvitse tuntea oloaan yksinäiseksi.

Ja se riemu,kun tulet ulko-ovesta;vaikkapa vain roskapussin vientireissulta. 
Syvempää ja aidompaa kumppanuutta sekä  kiintymystä saa harvalta ihmisyksilöltä.

Australiankarjakoirani kohdalla,sain jopa nähdä ja kokea  koiralta tulevan uskollisuuden.kun minä olin sille sen elämän tärkein asia.
Se makasi  päiväkausia, minun sairastaessani vakavasti ja sairaalassa ollessani,  eteisessä ulko-oven edessä;välittämättä muun perheen toiminnasta ja odotti minua saapuvaksi.

Edesmennyt Australiankarjakoirani "Senna"


Mies harrastaa koirien kanssa pelastuskoiratoimintaa.
Mun itseni on hemmetin vaikea sitoutua johonkin noin aikaavievään ja sitovaan harrastukseen jo ihan kaks-suuntaiseni vuoksi ja siksikin,että mielelläni haluan tehdä muutakin kuin harrastaa vain ja ainoastaan koirien kanssa.

Lempin ja Seran kanssa tarkoitus aloitella näyttelyiden saralla tämän vuoden aikana;se ei onneksi ole ihan niin vaativaa kuin tuo pelastuskoiratoiminta.