lauantai 18. maaliskuuta 2017

Keväinen Lauantai-aamu

Tänään pakattiin miehen kanssa kuvauskamppeet jo heti aamusta messiin ja vietettiin pari tuntia läheisellä pellolla lintuja kuvaten :) Aivan mahtava kevätaamu!














perjantai 17. maaliskuuta 2017

Synkempää

Tälläviikolla on tullut poistuttua totaalisesti pois omalta mukavuusalueelta taiteiluiden parissa.

Tuttava tuossa mainitsi jokuaika sitten,että teoksissani on aina niin rauhallinen ja hyvä fiilis; no jotenkin alkoi tuntua,että hitsit,jospa kokeilisinkin  rohkeasti jotain ihan erilaista kuin aiemmin.

Ensimmäisenä syntyi tällainen Monsteri:


Ja nyt loppuviikosta omiin fiiliksiin perustuva kuva "Depressio" jolle laitan tällaisen kuvatekstin:

Tälläviikolla,kun tuli taiteiltua hiukan synkempää kuvaa;niin jatketaan samalla linjalla vielä toinenkin työ. Depressio tuntuu siltä kuin ois iso möykky matkassa mukana aina ja kaikkialla. Jos välillä tuntuukin paremmalta;niin depressio tarkkailee alati sopivaa hetkeä tarttua ihmiseen lonkeroillaan ja tiukasti otteessaan pitämiseen. Sillä on hyvin usein mukanaan myös,ei niin mukavia, kavereita kuten mm. ahdistus,itsetuhoisuus ja toivottomuus


 Digitaalista  arttia edelleen.

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Ja ei,kun lisää mömmöjä

Mä oon jotenkin ihmeissäni psykiatrin tarpeesta upottaa meikäläiseen koko maanisdepressiivisyyden lääkekirjo,joka lähestulkoon tekee meikäläisestä kokopäivä-zombin.

Näiden lääkkeiden voimalla pitäis esim. jaksaa ja pystyä tekemään töitä;mutta ,kun ei tahdo päästä edes sängystä ylös ,kun on niin tokkurainen olo,joka  haihtuu vasta myöhemmin päivällä ja taasen pitäis ottaa uus tokkurasatsi.

Sanotaan,että sairaudentunnottomuus on yksi tähän sairastuneiden oireista;mutta miksi hitossa tarvitaan mieltä tasaavaa lääkettä silloin,kun olen masennuksen syövereissä?
Kun oikeastaan tarvitsisin jonkuin ihme  boost-lääkkeen,joka saisi mut liikkeelle ja jaksamaan edes jotain muuta kuin perustoiminnot.

Ja sitten,kun näyttää taas siltä,että meikäläisellä alkaa mieli täyttyä liioista ideoista,päivät liiasta tekemisestä ja  kattokruunu roikkuu johto pitkänä siinä liikaa killumisesta;otettaisiin sitä "tasaavaa".

Mie en ymmärrä tai sitten olen liian sairas ymmärtääkseni :/

Toisalta mä aina toivon,että mulla ois tuo kattokruunussakillumisvaihe;ennemmin kuin kaamee depressio,vaikka sanovat,etä mania  tuohoaa aivoja... No siltikin...tunnen itseni ihan arvottomaksi jollen pysty siihen mitä odotetaan ja mitä itse itseltäni vaadin. Ja kivakierre on valmis :/

Tähän liitän kuvan tyttäreni ja hänen ystävänsä yhteistyössä tekemästä piirroksesta,joka jollain tapaa kosketti meikäläistä tähän aiheeseen liittyen.

http://julkkuli.deviantart.com/art/When-The-City-is-Asleep-551387915